18.1.2014

Amarylliksen apu

Uskomatonta, mutta totta. Jos vain uskaltaa paljastaa itsensä ihan täysin, kahleet häviävät. Ainakin nyt koin tällaisen tunteen, kun olin juuri blogissa tuskaillut alkuvuoden olemattomien lakkausteni kanssa. Varoittamatta, täysin yllättäen minut valtasi selkeä visio katsoessani ison keittiönpöytämme päällä olevaa maljakkoa. It's now or never...

Amaryllis, ritarinkukkanakin tunnettu kaunokainen, joka on sulostuttanut joulujamme valkoisessa hunnussaan jo useamman vuoden ajan. The Must väri on meillä Valkoinen, siitä en vain taivu. Tuoksuhaitat minimissään verrattuna joihinkin toisiin joulukukkasiin ja kesto oikeasti hui-ke-a; tätä postausta kirjoitan lauantaina 18.1 ja kuvat ovat tältä päivältä! Ja toinen kukkavarsi menossa, ensimmäinen oli kukassaan jouluna.



Suurten kukkien puhdas valkea ja raikas vaaleanvihreä kummittelivat mielessä ja pohdin miten saisin ne kynsille. Päätin kaikessa yksinkertaisuudessaan heivata kukan sellaisenaan kynsille. Valkoiseksi valitsin Seppälän Nails Matt -sarjan Cotton Candyn, jolle kirjoitan tässä ja nyt erokirjeen:

Candy, yhteinen tiemme on lopussa. Tunnen sen nyt selvemmin kuin koskaan, et ole minulle se oikea. Löydät varmasti jonkun toisen, jonka kanssa voit jakaa yhteisen elämän riemut, joita minä en sinulle voi tarjota. Kun laitan sinut kirppislaatikkoon, päätökseni on sinetöity. Hyvästi.

Siis varsinaista kuraa. Miten minulla on ollut tämä lakka näin kauan? Enkö minä ole käyttänyt tätä lainkaan?? Ilmeisesti en, sillä tämän tikku tökötti testaamattomien purkissa - ja syystä. Lakka on häiritsevän ohutta. Kynsillä on neljä kerrosta, joka vasta riitti peittävyyteen. Olivat muuten ensimmäiset ja viimeiset kerrokset tällä lakalla, kiitti ja heippa. Kuivattelu kesti luonnollisesti kerrosten lisääntyessä pitkään ja päässä muhiva idea halusi jo pulpahtaa kynsille.


Vihreäksi amarylliksen keskustaksi tarvitsin hennonvihreää eli Wild n Mildin Wall Streetin. Valkoisella Artist -kynällä piirtelin "emejä" ja kullan (OPIn Oy-Another Polish Joke!) ja pronssin (Essencen Mister Rusty) sävyillä sujautin siitepölyä emien kärkiin. Essien Pure Pearlfection toi himmeää helmiäistä ja päätin vielä töpöttää vihreää uudelleen emien päälle, mutta ehkä sen olisi jo voinut jättää tekemättä. Ja emit nyt tulivat sieltä tännepäin, mutta tajusin sen vasta siitepölyä laittaessa, että metsään ehti mennä. No, annan tämänkin anteeksi itselleni :)




Kyllä tämä tästä, ihania ideoita sain myös Motivaatiomontun kommenttiboksiin, joista toteutan seuraavaksi yhden! Ihanaista viikonloppua uudet ja vanhat lukijani!

4 kommenttia:

Sana on vapaa, kiitos kommenteistasi!