Tikusta asiaa

Keskustelimme joku tovi sitten erään kynsiholistiystäväni kanssa mitä värejä meiltä kummaltakin vielä puuttuu. Siis olennaisia värisävyjä tai tiettyjä lakkoja, jotka jostain pitäisi haalia. Olin jo tovin ihastellut hänen tikkurivistönsä kuvia, mutta pysynyt itse vielä erossa noista pienistä kirkkaista muovitikuista, jotka niin monen kynsiholistin Helmereitä ja muita säilytysratkaisuja täyttävät. Ne myös muistuttavat pöydän kulmalla tai missä kenelläkin toisaalta siitä, että uusia hankintoja on tehty kiitettävällä tahdilla, kun lakat eivät kynsille ole vielä syystä tai toisesta ehtineet/päässeet. Sitten ratkesin. Multimediaviesti puhelimeni näytöllä osoitti viimeistään, että tilauksen sisältö oli saapunut kaupunkiin. Hetki vain ystäväni, saavun hypistelemään tikkuja ja muita saapuneita tarvikkeita pikapuoliin - siis tänään.

Jälleen perjantai-illan viettoon ehdotuksia: tikuta kaikki kynsilakkasi keittiönpöydän ääressä, syystä että siinä on oletettavasti eniten lakkaus- ja laskutilaa "muutamalle" tikulle. Ystäväni osallistui armeliaasti tilaukseen, koska hän oli jo saavuttamassa 100 lakan merkkipaalun näillä näppäimillä. Kätevä leidi (en käyttäisi tässä yhteydessä termiä emäntä ;) ) osti tikkuja varastoon ja minä päädyin rauhalliseen reilun sadan tikun - 125 tarkkaanottaen - hankintamäärään. Ihan liikaa vielä tässä vaiheessa, mutta onpahan sitten jo jemmassa, vakuutin itselleni. En tarvitse yli sataa kynsilakkaa - enhän?

Eikun hihat heilumaan tai oikeammin lakat esiin ja siveltimet töihin. Pikkujuttu oli unohtua; mihin ajattelin kirjoittaa lakkojen nimet??? No, koska vimma oli päällä en antanut pikkuseikan häiritä, vaan nappasin laatikosta PostIt-paketin jämän ja päädyin väliaikaisratkaisuun. Tikuttamaanhan tähän oltiin tultu, joten en malttanut jättää sitä tekemättä tarraunohduksen takia. Ja halusin joka tapauksessa siistit koneella tehdyt tarrat, joten... se jääköön odottamaan parempaa hetkeä.

Sudin lakkaa toisensa jälkeen tikuille ja niitä alkoi kertymään kuivatteluosastolle aika jännittävän pitkä rivistö. Hups. Konadin omat leimauslakat jätin suosiolla jo pois leimattavista, koska niiden pigmenttisyys ja peittävyys on sitä luokkaa, että riittää kun katsoo pullon kylkeä niin tietää mitä kynnelle tulee :)

Yksi kerros takana ja tikkuja jäi kuin jäikin vielä käyttämättöminä pussiin! Tunnelmakuvaksi väliaikanäkymää, jonka myötä toivotan hyvää alkavaa viikonloppua!