Laventelia kynsillä

Näytön tältäpuolelta kuuluu tyytyväistä hyrinää. Essien uusimmasta Shearling Darling -kokoelmasta kaksi odottamaani ovat kotiutuneet. Ihanista sävyistä hillityn tyylikäs ja hieman likaisen laventelin värinen Warm & Toasty Turtleneck pääsi ensimmäisenä kynsille. Toinen vuoroaan odottava on Parka Perfect, johon olen henkisesti ladannut myös aika runsaasti pelimerkkejä hyvyyden toivossa. Siihen palatkaamme jossakin toisessa yhteydessä. Vierailu isolla kirkolla sai lakka-arsenaalini täydentymään myös DS Extravagancella, jota olen vain ihastellut toisilla. Ja en yhtään ihmettele enää, miksi kaikki sen omistavat puhuvat sen ihanuudesta syvällä paatoksella. Se ON ihana. I H A N A. Huikea väri, mahtavan paljon glitteriä käsittämättömän kauniinsävyisessä pohjalakassa. Kaupan päälle hyvä peittävyys sekä upea koostumus niin paketissa on menestyjän elkeet kasassa aika laajalle ja moninaiselle käyttäjäkunnalle.

Skittle/skittlette -erot ovat olleet jokseenkin työläitä muistaa, mutta nyt bongasin Sissin kommenteista Sigin hyvän muistisäännön: skittlessä kaikki kynnet ovat erilaisia, skittlettessä vähintään kaksi kynttä ovat täysin samanlaiset. Kiitos Sigi! Nämä lienevät siis tällä tulkinnalla skittlettet. Pohjalakkatilanne oli oheisennäköinen:

OPI DS Extravagance, Essie Pure Pearlfection, Essie Warm & Toasty Turtleneck

Hempeät perhoset olivat jotenkin niin kotonaan näissä lakkauksissa, etten tohtinut jättää niitä pois, kun katselin decaleja. Keskisormen ja pikkurillin pinnalle sipaisin vielä kevyen vedon Essien Pure Pearlfectionia, joka toi kimallusta Extravagancen vieruskynsiinkin. Etusormen jätin tarkoituksella koristelematta kuten peukalotkin, mutta tässä se jotenkin näyttää jäävän alakynteen aivan kuin siitä puuttuisi sen juttu. Jokin pieni koristelu olisi saattanut olla sillekin paikallaan, mutta nyt meni näin.

Joko olette löytäneet omat suosikkinne tästä Essien kokoelmasta?

Help Wanted!

Hankalia asioita olisi vaan niin helppoa väistellä, mutta tänään hyppäsin epämukavuusalueelle. Kirjaimellisesti. Vesimarmorointi on koristelutyyli, jonka sielunelämään en vain millään meinaa päästä. Pitäisi olla feng shuit kohdillaan ja kuun sirppi oikeassa asennossa. Vesi sopivan lämmintä, mutta ei liian. Lakat sopivan ohuita, mutta riittävän pigmenttisiä. Just riittävän monta liikkuvaa osaa, että saan varmuudella tämän menemään päin sitä itseään. Youtubessa on roikuttu ja kanssabloggaajien vinkkejä luettu, mutta kun ei. Julistan täten Watermarbling For Dummies -selitysoppaan kommenttiboksissa avatuksi! Jos osaisit kertoa missä menee vikaan niin kyllähän tätä lajia mieluusti useamminkin tekisi kuin kerran vuodessa hermo sinkeällä. 

Suoritukseni menee jotakuinkin näin: 

Vettä olen kokeillut kahdenlaista; suoraan hanasta kädenlämpöistä tai seisotettua vettä lämmittänyt sopivaksi. En ole havainnut eroa. 

Kertiskuppiin vettä, käden ulottuville hammastikku, talouspaperia, lakat, teippi tai huulirasva (hauska!) sormien suojaksi ja sydän pamppaillen hommiin. Hikikarpalot otsalla tipautan ensimmäisen pisaran, joka leviää tai ei leviä. Missä vika, jos pisara ei leviä? Seuraavat pisarat tipautan edellisen pisaran keskelle vasta kun pisara on vähän levinnyt. Hmm.. odottelenkohan tässä liian kauan?? Sitten kun renkaita on runsaasti sisäkkäin, otan hammastikun ja alan muotoilemaan kuvioita. Tässä vaiheessa ongelmat ovat pahimmillaan! Lakka tarttuu liisterinä hammastikkuun?!?!? Jaahas, eipä tarvinnut laittaa kynttäkään kuppiin, kun saan naarata riekaleita kuin parahin CSI omaa kohdettaan ylös mahdollisimman tarkasti ja aloittaa saman rumban uudelleen. Välillä yritän ottaa lakkarenkaiden ulommaisesta kierroksesta hammastikulla hellästi kiinni ja vetää keskellepäin kuvioita, toisinaan keskemmältä renkaalta, mutten ole keksinyt mitään eroa mikä tekisi kuvioimisesta helpompaa. Vai onko vika lakoissa? Nyt marmoroinnissa olivat Essien Blanc, Pure Pearlfection (vain pikkurillissä) ja GT:n väritön aluslakka. ChG:n Liquid Leather oli valmiina pohjalakkana ja siksi halusin värittömän lakan yhdeksi kerrokseksi, että musta näkyy pohjalta. Blanc levisi oikein hienosti, PP:stä ja GT:n lakasta en ole niinkään varma. 

Hyvänä kokemuksena koin jostain bongaamani huulirasvan tai vaseliinin. Rasva estää lakkaa tarttumasta ihoon ja kynsinauhoihin. Mutta piileekö tässä ongelma: aiheuttaako rasvaisuus veteen kerrostumaa, joka saa koko homman menemään päin seiniä? Tästä en ole itse enää lainkaan varma.

Entä missä asennossa kynsi tulisi upottaa veteen? Viistossa, kynnenpinta vedenpintaa vasten vai jotenkin muuten? Sitten ylijääneen lakan kalastelu hammastikulla, pumpulipuikolla tmv. ja vasta tämän jälkeen sormi pois kertiskupista.

Anteeksi kaikki te, jotka osaatte jo tämän, mutta Marbling Moron yrittää avata vaiheita itselleen, että joku keksisi missä menen ihan kuutamolle.

Nimettömässä ja peukalossa ihanastikäyttäytyvä IsaDoran Black Crush, jolla on kyllä ilo lakata. Tarkka suomisivellin, todella hyvä koostumus ja riittävästi tekstuuria - Kynnenviilaajan lempikamaa.

Testisormia tein valehtelematta kymmenkunta vain tähän yhteen käteen, mutta kolme siedettävää sain aikaiseksi. KOLME!!! Huoh. Auttakkee naista hädässä.

Letkeää viikonloppua teille kaikille!

Testissä: Seliar Argan Hair Secrets

Erilaiset kosmetiikkaöljyt ovat vallanneet huomaamatta tilaa tasojemme pinnoilta ympäri taloa. Niitä on kynsilaatikossa, meikinpuhdistuksessa, yöpöydällä ja nyt ne ovat salakavalasti löytäneet tiensä pienien pullojen (100ml) muodossa myös kylpyhuoneeseemme. Seliar oli minulle ennalta tuntematon merkki, mutta sampoossa ja hoitoaineessa ollut arganöljy sai mielenkiintoni heräämään. Kaikissa Seliarin tuotteissa sanotaan olevan aitoja luonnonöljyjä.

Sampoo on kirkasta ja tuoksuu mystiselle. Marrakechin Sadunkertojien torilla tuhansien mausteiden huumaavassa tuoksumeressä tuoksui tältä. Mausteinen ja voimakas, paremmin en tuoksua osaa oikein kuvailla. Myös pullojen värimaailma ja kuviointikieli ohjaavat itämaisiin ajatuksiin. Kaipasin vähän oppikirjatietoutta (kuukkelointia) arganöljystä: se on tuotettu kylmäpuristamalla Argania Spinosa puun hedelmiä, jotka kasvavat Soussen alueella Marokossa. Kappas, kun sain ensimmäisenä mieleeni maustetorin ;). Se suojelee, kirkastaa, ravitsee ja vahvistaa hiusta. Öljy sisältää runsaasti E-vitamiinia, luonnon omaa antioksidanttia, joka auttaa suojaamaan hiuksia ikääntymiseltä ja vapailta radikaaleilta. Näissä tuotteissa on myös pellavansiemenöljyä, joka silottaa hiusta ja jättää sen silkkisen pehmeäksi ja kirkastaa sitä. Silkkiproteiini puolestaan kosteuttaa ja korjaa säilyttäen silti hiusten keveyden. Tuoksun sanotaan olevan "Cashmere".. oukkei. Mene ja tiedä.

Seliar sampoo

Hoitoaine jatkaa samalla tuoksumaailmalla ja on mukavan paksua. Pitkät hiukseni kaipaavat erityisesti talvisin hurrrjasti kosteutta, joten tämä setti jos mikä tuli oikeaan aikaan! Testattuani näitä nyt hyvän tovin, hiukset tuntuvat pesun jälkeen mukavan pehmeiltä ja eivät takkuunnu sen enempää kuin luottopesuaineideni jälkeenkään eli kuuluvat minulle sopivien joukkoon. Hiuksista ei tule raskaat ja lähmäiset, mikä ei ole aina niin itsestäänselvyys. Nämä sopivat varmasti värjäämisen ja lämpökäsittelyjen rasittamille talvipörhäköille kutreille. Vielä kun sivelee pari tippaa hiusöljyä pesun jälkeen hiusten pituuksiin niin luulisi kestävän paremmin hyytävän kylmiä tuulia, pakkasta ja vastavuoroisesti kuumia suoritusrautoja ja hiustenkuivaajaa. Ainakin omat värikäsitellyt hiukseni imivät näistä kaiken mahdollisen. Jään jopa miettimään tarvitsisinko näitä toiset, isommat pullot..?

Seliar hoitoaine

Tuotteet on saatu testattavaksi blogiyhteistyön kautta CosMeryalta. 

Lapsi elementissään

Vuorossa kynsien kuviointia, jollaista ei voi keksiä kuin runsaalla mielikuvituksella varustettu lapsonen. Mutta tarkkaan hän tiesi, mitä haluaa ja värit sekä kuviot määritteli itse. Minä toimin vain ideoijan mielikuvituksen suorana jatkeena kynsille. Aiheena ovat siis Ninjagon neljä eri elementtiä tuli, sähkö, jää ja maa (juu, älkää kysykö miten sähkö ja jää ovat elementtejä, ne nyt vaan ovat). Peukaloon elementit ovat yhdistyneet pisteiksi vihreälle pohjalle, joka osaa hallita kaikkia elementtejä. Nimeltään tämä Ninjago-hahmo on kuulemma Lloyd Montgomery Garmadon. Nevöhööd :D

Aurora Borealis

Motivaatiomontun teksissäni sain kommenttiboksiin hyviä ehdotuksia uuden innon löytämiseksi, joista yksi tarttui heti haaviin; revontulet. Voi että nehän olisikin hienot tehdä, jos vain osaisi. Ja ei auttanut muu kuin ryhtyä kokeilemaan miten revontulet loimuaisivat kynsillä. Työstö on tehty huolella; pohjalla musta Liquid Leather, jonka päälle Lumenen Blue Staria öiseksi tähtitaivaaksi (kynnen kärjessä tämä näkyykin). Pitkällä ohuella siveltimellä käsi harjaantui taas pitkästä aikaa jonkin ajan kuluttua tunnistamaan liikkeen voimakkuuden ja suunnan. Kerrostamista ja häivyttämistä tarvittiin aika ahkerasti (lakat viimeisessä kuvassa), mutta koristelu oli kaikessa rauhallisuudessaan terapeuttista. Piirron aikana ei vain voi keskittyä mihinkään muuhun. Istuin, dippasin sivellintä ja piirsin. Lopulta revontulten loimu alkoi hahmottua ja olin hypellä innosta pitkin asuntoa! Mähän innostuin taas, jei! Valotus ei anna valitettavasti kuvissa kynsillä luonnossa näkyvää värin syvyyttä, ehkä aidoimmillaan värit ovat tummareunuksisessa kuvassa.

Revontulet kaipasivat minusta vielä pari yksinäistä mäntyä ja kelorunkoa huojumaan tummina illan hämärässä. 

revontulten jatkumo

 

Kiitos Pihla, sieltä se innostus taisi taas löytyä! 

Amarylliksen apu

Uskomatonta, mutta totta. Jos vain uskaltaa paljastaa itsensä ihan täysin, kahleet häviävät. Ainakin nyt koin tällaisen tunteen, kun olin juuri blogissa tuskaillut alkuvuoden olemattomien lakkausteni kanssa. Varoittamatta, täysin yllättäen minut valtasi selkeä visio katsoessani ison keittiönpöytämme päällä olevaa maljakkoa. It's now or never...

Amaryllis, ritarinkukkanakin tunnettu kaunokainen, joka on sulostuttanut joulujamme valkoisessa hunnussaan jo useamman vuoden ajan. The Must väri on meillä Valkoinen, siitä en vain taivu. Tuoksuhaitat minimissään verrattuna joihinkin toisiin joulukukkasiin ja kesto oikeasti hui-ke-a; tätä postausta kirjoitan lauantaina 18.1 ja kuvat ovat tältä päivältä! Ja toinen kukkavarsi menossa, ensimmäinen oli kukassaan jouluna.

Suurten kukkien puhdas valkea ja raikas vaaleanvihreä kummittelivat mielessä ja pohdin miten saisin ne kynsille. Päätin kaikessa yksinkertaisuudessaan heivata kukan sellaisenaan kynsille. Valkoiseksi valitsin Seppälän Nails Matt -sarjan Cotton Candyn, jolle kirjoitan tässä ja nyt erokirjeen:

Candy, yhteinen tiemme on lopussa. Tunnen sen nyt selvemmin kuin koskaan, et ole minulle se oikea. Löydät varmasti jonkun toisen, jonka kanssa voit jakaa yhteisen elämän riemut, joita minä en sinulle voi tarjota. Kun laitan sinut kirppislaatikkoon, päätökseni on sinetöity. Hyvästi.

Siis varsinaista kuraa. Miten minulla on ollut tämä lakka näin kauan? Enkö minä ole käyttänyt tätä lainkaan?? Ilmeisesti en, sillä tämän tikku tökötti testaamattomien purkissa - ja syystä. Lakka on häiritsevän ohutta. Kynsillä on neljä kerrosta, joka vasta riitti peittävyyteen. Olivat muuten ensimmäiset ja viimeiset kerrokset tällä lakalla, kiitti ja heippa. Kuivattelu kesti luonnollisesti kerrosten lisääntyessä pitkään ja päässä muhiva idea halusi jo pulpahtaa kynsille.

Vihreäksi amarylliksen keskustaksi tarvitsin hennonvihreää eli Wild n Mildin Wall Streetin. Valkoisella Artist -kynällä piirtelin "emejä" ja kullan (OPIn Oy-Another Polish Joke!) ja pronssin (Essencen Mister Rusty) sävyillä sujautin siitepölyä emien kärkiin. Essien Pure Pearlfection toi himmeää helmiäistä ja päätin vielä töpöttää vihreää uudelleen emien päälle, mutta ehkä sen olisi jo voinut jättää tekemättä. Ja emit nyt tulivat sieltä tännepäin, mutta tajusin sen vasta siitepölyä laittaessa, että metsään ehti mennä. No, annan tämänkin anteeksi itselleni :)

Kyllä tämä tästä, ihania ideoita sain myös Motivaatiomontun kommenttiboksiin, joista toteutan seuraavaksi yhden! Ihanaista viikonloppua uudet ja vanhat lukijani!

Motivaatiomonttu

Sieltä se tuli. Varoittamatta luikahti kiinnimenevän oven raosta sisään ja käpertyi takan taakse odottamaan. Milloin lienee tullutkin jo taloon sisälle tuo ei-toivottu vieras, nimittäin Motivaatiomonttu. Olen ollut alkuvuoden ihan jumissa lakkausten kanssa. En vaan keksi, jaksa, ehdi. Päivät ja illat täyttyvät kaikella muulla, joten yöaskarteluiksi menisi ja vuoden tärkeimpänä aikana töissä olisi suotavaa olla skarppina heti aamusta asti, joten on vaan pitänyt antaa tilaa muille asioille. Kyllä kai tämä tästä lähtee nousuun, nyt vaan tumma esirippu roikkuu painavana hartioilla aina kun katson kynsiäni. Harmistusta eivät yhtään helpota alkaneet pakkaset, jotka saavat kynnet huutamaan hoosiannaa kuivuudesta. Pari kynttä pykälöityy ja kaksi on napsahtanut ihan huomaamatta poikki. Positiivarin luonnetta koetellaan.

Yritin etsiä lakkalaatikosta jotain kivaa lakkaa, joka saisi wuhuu-kiljahdukset aikaan ja innon lakkaamiseen syttymään. Essien Armed and Ready on ollut testaamattomissa vaikka kuinka kauan, joten ajattelin testata sen nyt. Lakan sävy on kaunis armeijanvihreä, jossa on kultaista shimmeriä pullossa, mutta kynnelle se ei nouse. Muutamassa kuvassa se hieman näkyykin. Omani on jenkkisiveltimellä, joten leveämmän Suomi-sudin veroinen tämä yksilö ei ole. Nimettömässä ja peukalossa OPIn Vampsterdam murrettuna väriparina ja dottarilla napulteltu vielä karttapolkuja tai vastaavia. Nimettömään huljautin vain valkoista ja vihreää lakkaa päälle ja kieputtelin dottarin pallopäällä sattumanvaraisesti. Syytän rankasti Motivaatiomonttua (mur!), mutta eivät nämä mitkään tuijottelukynnet olleet. Ja niin laiskaksikin heittäydyin, että kuvassa komeilevat kärkikulumat polttavat varmasti paatuneilta kynsifanaatikoilta verkkokalvot loppuviikoksi. Pahoitteluni siitä.

Näistä ei paljoa jälkipolville jää kerrottavaa, mutta tajunnanvirran tuotteeksi olivat tarkoitettukin :)

Millä te olette nousseet motivaatiomontusta? Onko se aika, joku tietty lakkaus, uusi lakka vai mikä? Vinkkejä kaivataan, kuten huomaatte.

My Vampire Is Buff

Viime vuoden kynsisatoa vielä uunista ulos.
My Vampire Is Buff on nudelakka, jonka olen omassa kotikaupungissanikin tavannut alessa, mutta annoin sen mennä ystävälleni. Olen lakannut hänelle tuolla Buffilla pari kertaa ja sen johdosta päätynyt siihen, että tarvitsen sen itsekin. Tuo lakka on kyllä ongelmalapsi parista syystä. Ensisijaisen ongelman tuottaa liru koostumus = huono levittyvyys ja numerolla kaksi ensimmäisestä johdannainen lakan kaljuuntuminen. Nämä ovat ainakin minulla ongelma. Kärsivällisyyttä, ohuet kerrokset ja tavallista kahta useampi kerros kynsille tuottavat vasta jollain asteella käyttökelpoista jälkeä. Kermanvaalea värisävy on niin houkutteleva, että sen vuoksi oli tämä haalittava lakkalaatikkoon. Paremmin käyttäytyviä värisisarusehdotuksia hyvällä peittävyydellä otetaan vastaan kommenttiboksissa :)

Uuden vuoden kolkutellessa lakkaushetkellä kohta ovella päätin sipaista IsaDoran Silver Blingin hopeista kimallusta kulmiin. Tässä roolissa Holographic-sarjan lakat on minusta omimmillaan, kerrostettuna jonkun toisen lakan päälle. Kolmiulotteisuutta tuovat mustat strassit koristivat muutoin selkeitä kynsiä.

 

Kummitustädin tuotoksia

Julkaisemattomien kynsien postaus tulossa. Minulla on suuri kunnia saada olla kummin arvostetussa toimessa kolmelle ihanalle naisenalulle. Yksi heistä on jo liki aikuinen, kaksi vielä alakouluikäisiä. Ja mikäs sen ihanampi yhteinen puuha kuin ottaa yksi neideistä meille kyläilemään ja istahtaa lakkalaatikon ääreen "tyttöjen jutuille". Tämän postauksen nuori neiti saapui lakkauspöytäni ääreen vasta ensimmäistä kertaa, mutta jotenkin tuokion jälkeen jäi sellainen olo, että tämä ei todellakaan ollut viimeinen ... :)

Lakan valinta suoritettiin huolella tikkuja katsellen ja vertaillen. Tarkkaa lonimista "tämä on parempi...ei tätä,.. ehkä tuo...eiku..", valossa tarkastamista ja lakkapintojen koskettelua. Ammattilaisen elkeet, sanon minä. *Hyväksyvää hyminää taustalla (sinusta kasvatetaan sellainen kynsinainen, että oksat pois.. :D)* Varsin helpon valintatuokion päätteeksi käsiin oli jäänyt vain yksi lakka; IsaDoran Ocean Crush. Tätä hän haluaa.

Sitten alusta alkaen hommiin käsiksi ja aluslakkaa levittäessä kertoilin, mitä teen ja miksi. Oma tytär istui vieressä ja tapitti silmä kovana, vaikkei normaalisti juuri korvaansa enää jaksa näille hommille lotkauttaa. Siinä piti sitten vuorotella ja tehdä hänellekin kynnet :) Hyötyaikaa parhaimmillaan, kun toisen lakat kuivuivat niin toinen sai omille pienille kynsilleen uutta lakkapintaa. Talvisuutta korostamaan piirsin kynsille pienenpieniä lumihiutaleita Rimmelin Nail Tip Whitenerilla. Enpä muistanutkaan miten pienet nuo lapsen kynnet ovatkaan askarrella tällaisia.. no mutta selvisin ja sain hyväksyvät kiitokset lakkauksen kantajalta - parasta!!!

Eikös näillä voikin erinomaisen hyvin lähteä Zumbaan ??

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Boostia kasvuun; testissä RefectoCilin Beautylash Growth Booster

Nyt boostataan ripsiä. Ei kynsiä, hiuksia tai naisellisia muotoja, vaan ripsiä. Kerrottakoon heti aluksi, että minulla on todelliset töppöripset. Suoraakin suoremmat ja ennemminkin alaspäin kääntyneet harmaavarpuset kuin kauniisti ja kauriinomaisesti ylöspäin kaartuvat tummat räpsyripset. Mur niille, jotka sellaiset omistavat :) No ei sentään, olkaatten onnellisia. Meitä töppöripsiä riittää varmasti suomalaisessa katukuvassa, joskin yhä useampi on saanut boostausta omiin haiveniinsa kosmetologin penkiltä.

Luottokampaajani luona näin kerran jotain ripsiseerumia, jota oli tullut vain muutama putkilo ja yhtä lukuunottamatta kaikki oli jo varattu etukäteen ja siten menneet. Salakavalasti hän mainitsi tuotteen olevan varsin tehokas, vaikkakin hintava. Putkilo jäi kampaajalle ja asia unohtui. Samainen seerumi, RefectoCilin Beautylash Growth Booster, nökötti pitkän ajan jälkeen taas hyllyllä ja nyt sain ohjeistuksen " kuule ota ja testaa tää ja kerro mitä tykkäsit." Ja tässä välissä kerrottakoon, että kampaajani ei tiennyt minun blogistani mitään. Rahallinen korvaus on siis suoritettu ihan normaalisti :) Googlettelin tuotetta vähän ja prostaglandiini-mainintoja tuli tähänkin tuotteeseen liittyen, mutta siinä mielessä, että se ei sisällä tuota teollista johdannaista, vaan aitoa luonnontuotetta karibialaisesta korallista Plexaura Homomalla. No onko se nyt sitten sen turvallisempaa, mene ja tiedä... jätän jokaisen omaan arvostelukykyyn moiset tulkinnat.

Elävän esimerkin boosterin tuotoksista näin kampaajani omista ripsistä, joissa hän piti enää "ylläpitohoitoa" eli siveli seerumia silloin tällöin kun muisti. Ja huimat olivat hänen räpsynsä. Ripsiväriputkilon muotoinen, tyylikkäästi pakattu tuote kassiin ja testi käyntiin jossain vaiheessa. Marraskuun lopussa otin seerumin esiin ja aloitin testin.

ISO varoituksen sana, seuraavassa kuvassa äiti on vähän väsynyt ja luonnontilassa klo 01 yöllä. Olisiko kuvan voinut ottaa myös seuraavana aamuna? Olisi juu, mutta eipäs vaan tullut tuolloin mieleen, eikä muuten aamullakaan enää sen puoleen. Ja tämä on todella ainoa kuva, joten tällä lähtötilannekuvalla on vaan nyt elettävä, vaikka se on huutava vääryys julkaistavaksi.

Lähtötilanne on siis pidemmittä jaaritteluitta tämä:

Seerumissa on eyelinerin kaltainen applikaattori, jolla boosteria sivellään ripsen tyveen. Growth Booster lupaa näkyviä tuloksia noin 6 viikossa, joten katsotaan tulosta jonkin ajan kuluttua ja verrataan onko seerumin käyttö suonut lisämillejä harmaavarpusiini.

Onko lukijoissa muita töppöripsiä ja oletteko te löytäneet hyvää kasvuseerumia ripsille?

Rakkautta pullossako?

Koetteko, että toisille lakkaaminen on samanlaista, yhtä helppoa tai vaikeaa kuin itselle? Olen useamman kerran saanut kunnian lakata ystävieni kynsiä milloin mihinkin tilanteeseen. Ehkä yhtenä jännittävimpänä tulee heti mieleen lakkausten tekeminen läheisen ystäväni häihin, jolloin meitä molempia varmasti jännitti jo ihan riittävästi ennen lakkaamista ja kädet tuntuivat olevan yhtä spagettia suuren päivän vuoksi. Ja kiirekin silloin taisi tulla... voi niitä aikoja. Mutta kyllä siitäkin hetkestä taidettiin kunnialla selvitä, hääpari on vuosien jälkeen edelleen onnellisesti naimisissa ja minä uskallan tänäkin päivänä lakata kynsiä toisille ihmisille.

 

Näihin nyt esilläoleviin kynsiin idea tuli saajalta itseltään. Jotain kaunista lakkaa ja blingiä.. tarjosin Alexini sisällön avuliaasti tutkittavaksi. Rouva on hyvä ja tutkii vaan, mikä mieleiseltä tuntuisi. Joulun oltua ihan nurkan takana ja Uuden Vuoden juhlat vasta alkamassa, hypistelyyn nousi OPIn Danke-Shiny Red, joka on nyt ollut enemmän kuin paljon kynsilläni ja täälläkin esillä joulun aikaan. Pitkiin hyväkuntoisiin kynsiin se sopii kuin nenä päähän, joten miksikäs ei laitettaisi tätä ihanuutta hänellekin. Oman vihjailuni tarjosin lisämausteen muodossa. Minulla olisi tällainen tänään saatu uusi lakka, jota en ole vielä omille kynsille tai swatcheiksi astikaan lakannut.. olisi blingiä ja ihan hurjan kaunis..! Kauaa ei tarvinnut ystävälle uutta pulloa vilautella, kun se hävisi kätösiin ihasteltavaksi. Ja kyllä, se ON kaunis. Hurmaava ja erilainen kynsilakka. Glitter vai sanoisinko "strassilakka". Koristeltu ja EHDOTTOMASTI Bling-bling. Se on OPIn I Snow You Love Me.



 

Vastaavantyylistä koristelua on ollut nähtävillä nyt useammassa blogissa mm. Sonnelassa. Kantaja tuntui ihastuvan lakkaukseen oikein toden teolla, sillä Danke-Shiny lähti kuulemma ostoslistalle. Hyvä niin, ei ollut huono ostospäätös se, voisi Kynnenviilaaja sanoa ja iskeä lakkauksen kantajalle silmää.

Kuinkas teihin muihin iskee I Snow You Love Me ja millaisissa erilaisissa lakkauksissa olette sitä käyttäneet? Entä mikä on ihan must kokeiltava väri/väriyhdistelmä sen alle ja mikä taas kannattaa jättää suosiolla kokeilematta? Eikös tämä nyt ole aika herkku!

 

Leppoisaa Loppiaista!

Uudet Vuoden kynnet

 

Aim in löööv.

Sattuipa kerran, että löytyi ihan uus ihanuusrakkauslakka. Tomoko, iso sydän sinulle ja suuri halaus sinut keksineelle! Tomoko, hän on ihka ensimmäinen Zoyan lakkani; Kirsin tuliainen Tallinnasta.

Hetken arpailin "tilauslistauksessani" Tomokon ja Godivan välillä, mutta onneksi diilaaja piti minua jännityksessä kaikkien ehdotusteni kanssa. Huoh sentään, että tämä Tomoko on kaunis. Niin kimalteleva, sädehtivä, peittävä, juhlallinen mutta tarvittaessa ei liian ja ja .... kyllä näitä ylistyssanoja voisi keksiä illat pitkät tällekin lakalle, mutta jätettäköön nyt tuohon listaukseen yllä. Se, ken tätä on kynsilleen saanut, tietää mistä puhun. Levittyy unelmanomaisesti, kuivuu kohtalaisen tekstuuriseksi (ei ihan yhtä voimakkaasti kuin IsaDorat) ja kestää. Kestää ja kestää. Melkein kuin Panu; isältä pojalle! Kaksi kerrosta ja lakkaukset ovat edelleen kynsilläni ja kolme ja puoli päivää suurin piirtein on takana. Näillä on suihkittu niin Uuden Vuoden juhlinnat kuin tämän viikon Kakkosmaanantai ja tämä päivä töissä. Napu-naputus ja mappien plaraaminen eivät ole saaneet nimeksikään tätä lakkaa lohkeilemaan, aksenttikynsissä tehosteena toimiva ChG:n Liquid Leather oli oikean käden nimettömästä päättänyt lohjeta nyt illasta.

Oikeaan käteen tehostin sekä pikkurillin että nimettömän, mutta arvatkaas vaan otinko kuvaa :D ? No, kyllä te nyt tiedätte miltä se voisi näiden kuvien perusteella näyttää. Hyvältä, voin jopa itse sanoa. Vuoden parhaat kynnet tähän mennessä, ehdottomasti ;)

 

 

Tämänkin tynkäviikko on taputeltu loppusuoralle, ihanaista viikonloppua kanssalakkaajat ja muut lukijat! 

Ja hyvää Loppiaista!

 

 

PS. toinen Tallinnan tuliainen on vähintään yhtä ihana, palataan siihen sitten toisella kertaa ellet ole sitä huomannut jo FB:stä..