Tunnistatteko sen, että toisinaan saa ihan ahkerasti vakuutella itselleen että nyt jäitä hattuun ja rauhoitu? Ihan rauhassa vaan, älä ressaa pikkuasialla. Vessapaperirullan tyhjä hylsy ei vaihdu, astiat nököttävät iltapäivällä juuri siinä, mihin ne aamupalan jäljiltä on hylätty. Mytty lasten märkiä vaatteita vaatekaapissa. Jep, mutta kukaan ei sentään kuole siihen. Pysy tyynenä, ei syytä taivaitahipovaan draamaan eto asian takia. Toivon, että edes joku sympatianyökkäilee siellä näyttöjen toisella puolella. Mutta hei, olen nainen ja draaman kaari on joskus jyrkempi, joskus laimeampi.
Vähän samaa fiilistä oli ilmassa näitä lakatessa; nyt rauhassa vaan. Leimasin nimittäin ensimmäistä kertaa eläessäni tekstiä ja toivoin sen onnistuvan edes siedettävästi. Tumma pohja ei antanut yhtään anteeksi, joten hengitysharjoitukset etukäteen olivat paikallaan ennen kuin aloin sivelemään leimauslakkaa tuolloin uudenuutukaiselle MoYou Londonin Rebel-laatalle.
Mutta pari sanaa ensin itse aluslakasta. Testiin saamani Peggy Sagen syvänpuhuva, tumma vampy-lakka Johanna tuntui ensimmäisen kerroksen jälkeen hieman kysymysmerkiltä. Alla olevassa kuvassa yhden kerroksen jälkeinen pikkurilli, jossa syyllisiä voi olla kaksi; joko lakka tai omistaja siveltimen toisessa päässä. Veikkaan varovasti jälkimmäistä, sillä juuressa on kuitenkin nätti tummuus.
Epäluuloisuus hälveni hienosti toisen kerroksen levittämisen jälkeen, nimittäin se riitti peittävään tulokseen paremmin kuin hyvin. Todistusaineistoa alla, hyvin peittää eikä laikkuja näy enää missään. Lähes mustaan taittava viininpunainen lakka oli jokseenkin pelottava valinta kynsinauhoja ajatellen, mutta siistiminen kävi kyllä sujuvasti, eikä tässä vaiheessa draamakuningattaren kruununi päässyt loistamaan ylväästi. Kaunis väri, jollaista kokoelmastani ei vielä löytynytkään. Uskon, että tumma lakka voisi toimia lyhyemmissäkin kynsissä varsin nätisti.
Ja sitten askarteluvaiheeseen.
Rebel-kokoelmaan syksyllä julkaistu laatta numero 05 sisältää vinon pinon Keep Calm and ... -tekstejä. Ihania, jos minulta kysytään! Lisukkeena yksi rivi kaikenmoisia vempaimia, logoja ja esineitä yhdistettäväksi yhteen Keep Calm -tekstiin, jossa ei ole valmiina lauseen loppua. Mahtava idis. Laatta ostoskoriin ja pöljä hymy huulille. Kyllä naisen onnelliseksi saanti on toisinaan helppoa.
Pahoittelen siistimisjäljen olemattomuutta lopputuotoskuvissa. Ne verkkokalvot, ne verkkokalvot... huoh. Tässä vaiheessa pääsin sovittelemaan kuuluisaa draamakuningattaren kruunua jo tukevasti päähän. Ja hyvin muuten kruunu istui, varsin tiukassakin oli. Johanna oli kuivunut jo liikaa (tuo kuulosti kyllä creepyltä), kun lisäsin Secheä ja lopputulos on nähtävissä. Ja sitten vielä itseni ja teidän kiusaksi heitän oikein julmetun suuren kuvan, että voin kieriä kunnolla itsesäälissä :) Ei sentään, kokoa on sen vuoksi reilusti, että tekstileima erottuisi paremmin. Ignoorataan siis suosiolla ensimmäisen vilkaisun jälkeen ne lakanreunat ja keskitytään leimaan, joohan?
Dependin hopeinen lakka leimasi todella peittävästi ja leima nousi nätisti. Etusormen ja pikkurillin lisukkeista osannette arvata, että nämä kuvat ovat seisseet luonnoksissa, hröhöm, muutaman hetken.
Käviskikö nämä pääsiäisviiksistä..?
* Tuote on saatu testattavaksi blogiyhteistyön kautta maahantuojalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa, kiitos kommenteistasi!